12.11.2016 Isänpäivän kunniaksi ihanin porkkanakakku ikinä!

Ihanin porkkanakakku ikinä!

Päätin pitkästä aikaa leipoa. Päästää luovuus toisella tapaa valloilleen. Mies tykkää eniten porkkanaleivoksista, joten niitä siis työn alle Isänpäivän kunniaksi. Vuosien aikana olen tämän saman reseptin todennut parhaimmaksi.

Päätä ensin millaisen määrä porkkanaleivoksia haluat tehdä; piirakkavuoallisen vai uunipellillisen. Tästä löydät molempiin oman ohjeen.

Ennen kuin aloitat:

1. Siivoa työtila puhtaaksi. On ihana aloittaa tyhjältä pöydältä, on asia sitten mikä tahansa, eikö niin?
2. Tarkista mitä aineksia sinulta löytyy kotoa. Jos leivot harvemmin, niin on hyvä samalla katsoa jää- ja kuiva-ainekaapista löytyvien ainesten viimeinen käyttöpäivä ja ostaa tarvittaessa uusi tilalle. 
3. Jos kotoa löytyy tarvittava määrä voita ja kanamunia, niin nosta ne huoneenlämpöön lämpenemään siksi aikaa, kun käyt kaupassa hankkimassa muut ainekset.
4. Raasta ohjeessa olevat porkkanat. 4 dl raastetta on n. 400-500 g porkkanoita
5. Voitele piirakkavuoka valmiiksi.
6. Sulata tarvittava määrä voita.
7. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.

Piirakkavuoallinen

Pohja:  

1. Vatkaa sokeri ja kananmunat keskenään kuohkeaksi taikinaksi

• 3 dl sokeria
• 3 kananmunaa 

2. Sekoita nämä kuivat aineet keskenään.

• 1 1/2 tl vaniljasokeria
• 2 tl leivinjauhetta
• 3 tl kanelia 

3. Lisää alla mainitut ainekset vuorotellen em. kuiva-aineseoksen kanssa varovasti sokeri-kananmunavaahtoon

• 3 dl vehnäjauhoja
• n. 4 dl porkkanaraastetta 
• 150 g voita (sulatettua)

Levitä taikina voideltuun piirakkavuokaan tasaisesti. Paista 200 asteessa n. 30 min.


HUOM! Tarkkaile kypsyysastetta esim. painamalla tulitikku nurin päin piirakan keskelle ja reunoille n. 25-27 minuutin kohdalla. Jos siihen tarttuu reilusti kosteahkoa taikinaa, niin se ei ole vielä kypsynyt riittävästi. Toista tarvittaessa 1-2 minuutin välein kunnes tikkuun ei enää tartu kosteaa taikinaa

Pellillinen (suluissa määrä, jos haluat paksun pohjan)

Pohja:  

1. Vatkaa sokeri ja kananmunat keskenään kuohkeaksi taikinaksi

• 6 (9) dl sokeria
• 6 (9) kananmunaa 

2. Sekoita nämä kuivat aineet keskenään.

• 3 (4 1/2) tl vaniljasokeria
• 4 (6) tl leivinjauhetta
• 6 (9) tl kanelia 

3. Lisää alla mainitut ainekset vuorotellen em. kuiva-aineseoksen kanssa varovasti sokeri-kananmunavaahtoon

• 6 (9) dl vehnäjauhoja
• HUOM! n. 6 (6) dl porkkanaraastetta (tätä ei tarvita tämän enempää)
• 300 (450)g voita, sulatettua

Levitä taikina leivinpapaerilla vuoratulle uunipellille tasaisesti. Varmista, että jokaisella pellinreunalla on leivinpaperia riittävästi. Paista 200 asteessa n. 30 min.

HUOM! Tarkkaile kypsyysastetta esim. painamalla tulitikku nurin päin piirakan keskelle n. 25-27 min kohdalla. Jos siihen tarttuu reilusti kosteahkoa taikinaa, niin se ei ole vielä kypsynyt riittävästi. Toista tarvittaessa 1-2 minuutin välein kunnes tikkuun ei enää tartu taikinaa lainkaan.

Valmista kuorrutus vasta pohjan jäähdyttyä, koska kuorrutus jähmettyy nopeasti.

Kuorrutus (suluissa pellillisen määrä)

Pellillistä varten tarvitaan aineksia vain tuplamäärä. Kolminkertaisena sitä tulisi liikaa.

1. Sekoita juusto ja voi keskenään esim. lusikalla

• 100 (200) g huoneen lämpöistä voita
• 200 (400) g maustamatonta tuorejuustoa  esim. Philadelphiaa

2. Lisää tomusokeri sihdin läpi em. seokseen

• 3 (6) dl tomusokeria

Levitä seos TÄYSIN jäähtyneen pohjan päälle. Koristele hasselpähkinärouheella, mantelirouheella tai vaikka esim. nonparelleilla.

10.11.2016 Positiivisuutta ylläpitävä ryhmä - Ihana valo

Iloa arkeen

Tämänpäiväisessä maalauksessa alkaa näkyä valon tuleminen minun elämääni. Raskas ja pimeä syksy alkaa vähitellen jäämään taakse ja uusi (toivon mukaan) valkeampi talvi on saapumassa myös näille lakeuksillemme. Viime vuosina tämä talvisää on ollut oikukas eteläisemmän Suomen suhteen, kun monina lapsuus- ja nuoruusvuosina tänne pohjanmaan lakeuksille lumipeite saapui huomattavasti aikaisemmin kuin etelään. Viime vuosina tilanne on ollut nurinkurin. Me ollaan täällä Pohjanmaalla odoteltu lumipeitettä vielä parhaimmillaan jouluaaton jälkeenkin, kun muualla on lumesta saatu nauttia jo pitkään. Joka tapauksessa, en tosin ole talvi-ihminen, mutta valkeus on aina parempi kuin syksyn pimeä aika. 

Värien sekoittelua

Eilen illalla harjoittelin eri väriyhdistelmien sekoittamista ja varsinkin harmaan värin halusin saada aikaan. Lopulta siinä onnistuin. Tein itselleni muistitaulun värien sekoittamisista. Sen ei ole tarkoituskaan olla mikään hieno kuva. Pääasia on, että itse saan siitä selvää.

Ihana ryhmä

Meillä on aivan ihana maalausporukka. Jokainen antaa positiivista ja rakentavaa palautetta. Itse ainakin tunnen kehittyväni ryhmän konkareiden seurassa. Värioppikin saa uusia ajatuksia ja ulottuvuuksia koko ajan, kun vain maalailee liikaa ajattelematta. Antaa flow´n sanella mitä tehdä seuraavaksi niin hyvä tulee.

Oma näyttely, ehkä sitten joskus

Alkuviikosta tuli tavattua hyvä ystäväni pitkästä aikaa ja sen seurauksena minulla on jo nyt tiedossa paikka missä voin esitellä omia tuotoksia sitten, kun niitä on kertynyt riittävästi eli voin pitää oman näyttelyn. Ihanaa miten asiat yhtäkkiä loksahtelevat paikoilleen. 

Tänään meidän ohjaaja pyysi minua maalaamaan ilman vettä. Se tuntui aluksi ensin oudolta, kun ei pystynytkään tekemään niin pitkiä maalausjälkiä ja tuntui, että miten sitä saa koko ison taulun täytettyä väreillä. Lopulta siihenkin tottui. Tässä lopputulos.

VII maalaus Ihana valo. Koko 100x80 cm. MYYNNISSÄ!

Kokoontumisia on pari kertaa ennen Joulua eli ainakin kaksi tuotosta on vielä tälle vuotta tiedossa. Joulun välipäivinä syntyy melko varmasti lisää.

27.10.2016 Flow´ta ja Armania

Toimin eräässä yhdistyksesä aluevastaavana ja yhdistys järjesti Helsingissä Syyspäivät viime viikonloppuna. Syyspäivillä oli puhumassa Pirjo Kauppinen ja Arman Alizad.

Kun Arman kertoi omasta elämästään ja työurastaan, niin siinä vaiheessa, kun hän sanoi yhden lauseen, tuli oma maalaaminen mieleen.

Innostus on voimavara,
jota ei pysty rahalla ostamaan!

Tämä on niin totta! Me kokoonnutaan maalauskurssille joka toinen viikko, to-iltaisin kolmeksi tunniksi. Meillä on aivan ihana porukka ja ohjaaja. Odotan heti ovesta pois astuttuani jo seuraavaa tapaamiskertaamme. Vaikka tuo lause pätee moneen muuhunkin asiaan, niin silti tässä elämäntilanteessa parhaiten juuri tähän maalaamiseen, kun saan oppia uusia asioita koko ajan lisää.  Ilman innostusta tuntuu siltä kuin ei saisi mitään kunnolla aikaiseksi Kun innostus on aitoa, sen huomaa jokainen, on sitten kyse maalaamisesta tai jonkin asian eteenpäin viemisestä. Silloin on kuin omanlaisessa flow-tilassa.

P.S. Jos sinulla ikinä tulee mahdollisuus mennä Armania kuuntelemaan, niin mene! Et tule katumaan!

Erilaisia sävyjä etsimässä

Edelliskerralla ohjaaja pyysi minua hankkimaan koboltin sinisen ja keltaista okraa hieman tummemman värin. Aluksi tyhjää ja valkoista maalauspohjaa katsellessani en oikein tiennyt mitä maalaisin, mutta päätin sen epäilyksen siemenen heittää roskakoriin ja aloin palettiin lisäillä värejä: keltaista okraa, em. tummempaa sävyä, punaista, keltaista, koboltin sinistä, valkoista ja preussin sinistä. Ohjaaja kertoi miten saan mitäkin väriä sekoittamalla aikaan. Sitten mukillinen kahvia naamariin ja eikun pensselit soimaan. Tällainen siitä sitten tuli.Poikkeaa aika paljon edellisistä maalauksistani.

VI maalaus

13.10.2016 Unimaailmasta tullut vahvistus - Graalin malja

Tämän maalaukseni teemaksi tuli yksi uneni, johon liittyy kultainen malja ja maalaaminen. Jotta pääsin unessani siirtymään eteenpäin, minun tuli juoda ensin jotain ko. kultaisesta maljasta. Tämän unen nähtyäni tein päätöksen osallistua tälle Kokeileva kuvataidekurssille.
Muoks: 12.2.2017 Näin jälkikäteen tätä postausta muokaten voin kertoa, että tästä maalauksesta on tullut minulle kaikista rakkain. Ilman tuon unen näkemistä en tiedä olisinko ilmoittautunut maalauskurssille. Maalausurani siis alkoi unen myötä. Nimesin tämän teoksen Graalin maljaksi.

V maalaus 13.10.2016. Graalin malja. Koko 80x100 cm. EI MYYNNISSÄ!

2.10.2016 Päivärusko

Tämän maalauksen taustalla on yksi valokuvani, jota olen pitänyt pitkään kännykkäni taustakuvana. Olin kuvan ottanut keskellä päivää mökkimme ikkunasta omenapuuhun päin, jossa istui yksi talitiainen syömässä meidän laittamia siemeniä. Kuvailin ihan kokeilumielessä erilaisilla asetuksilla ja sain sellaisen kuvan aikaan kuin olisi ollut auringonnousu kyseessä, vaikka otin kuvan ihan keskellä päivää. Leikittelin maalauksessa ajatuksella, että oksiston läpi kuultaakin järvi, jonka takaa aurinko on vasta nousemassa. Maalasin tämän kotona.

IV maalaus 2.10.2016 Päivärusko. Koko 50x61 cm. MYYNNISSÄ!

29.9.2016 Väreistä voimaa "Tropical"

III maalaus 29.9.2016 Tropical, Koko 80x100 cm. MYYNNISSÄ!

Kokeileva kuvataide kurssilla käyvä porukka kokoontuu vain joka toinen viikko. Edellispäivänä olin äidin vienyt Tampereelle leikkaukseen. Aivolisäkkeessä oleva kasvain tehtäisiin avoleikkauksena. Äidillä todettiin ko. kasvain jo 2003, jolloin sitä leikattiin laserleikkauksena ensimmäisen kerran. Seuraava leikkaus oli 2005 ja tänään tehty leikkaus on järjestyksessään kolmas ja vakavin. Vaikka kirjoitan tätä postausta jälkikäteen, niin voin silti tuntea kaikki ne tunteet, jotka sinä aikana kävin läpi, kun odottelin leikkaustuloksia. Päätin illalla maalata mahdollisimman värikkäillä maaleilla oman mieleni virkistämiseksi. Mielestäni onnistuin siinä hyvin.

16.9.2016 Avunpyyntö

Tätä minun maalausintoani varjosti äidin autokolari (8.9), jossa hän oli pyöräilijänä toisena osapuolena, ilman kypärää. Sai kallonmurtumia, mutta onneksi ne osoittautuivat lieviksi. Äiti oli teholla viikon verran ja neurologisella osastolla maalauskurssin aloitusviikolla. Päätin kotona tehdä pikaisen maalauksen enkelistä äidille sairaalaan, jota tosin tulen vielä näin jälkikäteen muokkaamaan, kun en käyttänyt sen teossa yhtään vettä. Ajatus oli kuitenkin siinä vaiheessa tärkein asia. Nimesin maalauksen Avunpyynnöksi.

II Maalaus 16.9.2016 Avunpyyntö

Äidillä oli tiedossa myös toinen pidempi sairaalajaksoi eli aivolisäkkeessä olevan kasvaimen poistoleikkaus. Siihen ehti tulla kutsu pyöräkolarin toipumisaikana. Äiti ehti muutaman päivän olla kotona ennen em. leikkausta, joka tultaisiin tekemään avoleikkauksena. 

15.9.2016 Tästä se alkaa!

Olen ehtinyt tähän 47 ikävuoteen mennessä olla mukana ja opetella muita luovia harrastuksia;

• elämäntarinan kirjoittamista 
• runoilua 
• kuvakorttien tekoa omien runojen kera 
• himmeleiden rakentamista 
• hiilellä piirtämistä 
• kuorossa laulamista
• valokuvaamista eri muodoissa 

Näistä kaikista huolimatta olen aina halunnut kokeilla maalaamista. Tänä syksynä siihen vihdoin tarjoutui mahdollisuus. Maalaamisen opettelu on jäänyt siksi taka-alalle, kun en ole niin yksityiskohtaisesti lahjakas piirtämään. Olen kokenut sellaista alemmuudentunnetta jo koulun piirustustunneilta lähtien. 

Tuo vuosia kestänyt kytevä palo maalaamista kohtaan sai kuitenkin aikaan sen, että nyt jos koskaan.

Paikkakuntani kansalaisopistossa oli alkamassa Kokeileva kuvataidekurssi. Sitäkin vielä emmin, koska se oli jatkokurssi. Päätin soittaa sen vetäjälle ja vastaanotto oli ihan njotain muuta mitä odotin. Hän olisi niin iloinen, jos pääsisin paikalle, joten päätös ei enää siinä vaiheessa ollutkaan yhtään vaikeaa.

Sain häneltä listan hankittavista "perussetistä", akryylimaaleista ja maalauspohjasta. Kun päivä koitti niin vatsani ja sormeni kihelmöivät jännityksestä. 

I maalaukseni, Alkuräjähdys, 15.9.2016. Koko 100x80 cm.

Hän opasti minut alkuun ja näytti miten eri värejä ja sivellintä voidaan käyttää monin eri tavoin. Se oli ihanaaaaa! Ei minun pitänytkään osata mitään yksityiskohtaista asetelmaa maalata vaan antaa vaan siveltimen viedä, abstraktiseen tyyliin. 

Miten ihanan harrastuksen pariin olinkaan vihdoin astellut!