23.4.2017 Peppi Pitkätossu

Tämä runo on syntynyt siitä ihanasta tunteesta, jonka koin aina ko. elokuvaa/sarjaa katsottuani. Tunsin itseni vahvaksi kuten Peppikin. Minulla oli Pepin hevosen näköinen potkuhevonen, jolla viiletin pitkin puutarhaa ja välillä nostin sen käsivarteni päälle. Se tunne oli tosi voimakas, koska itsetuntoni oli isä ajanut tosi alas väkivaltaisuudellaan. Tuo hetki oli ihan minun omani eikä sitä kukaan minulta pystynyt riistämään pois. Siksi siitä nautin suunnattomasti. Koen vielä tänä päivänäkin vahvaa lämpöä sydämessä ajatellessa ko. leikkiäni. Tämä on XX maalaukseni.

Peppi Pitkätossu

PEPPI PITKÄTOSSU

Ratsastin hevosella valkealla
pilkullisella, pyörät alla.

Unelmoin maailman vahvimpana,
olemisesta Peppi Pitkätossuna.

Kotitaloa vauhdilla kiersin,
hevoseni käsille nostin.

Vai liekö se sittenkin todellista,
unelmasta tulikin totta?

Esteet olen jaksanut ylittää
vielä niitä on muillekin jakaa,
mutta niiden en anna väsyttää
tätä mieltä niin onnellista.

Se vahvuus ei löydy lihaksista
kuntosalilta taikka painoista.

Se löytyy kyllä ruumiista,
mutta paljon
suuremmasta paikasta.

22.4.2017 Enkeleille kiitos!

Tätä maalausta tehdessä lopputulos piti olla ihan toisenlainen. Aloin alunperin maalaamaan taulua, jossa nostan käsivarsilleni Peppi Pitkätossun potkuhevosta, joka minulla oli lapsena. Ensin maalasin taustan, johon halusin suosikkivärejäni pinkkiä ja violettia. Kun maalaus tuli siihen vaiheeseen, että mun piti pitää taukoa, jotta maali kuivuisi, niin päätin sen nostaa telineeltä maahan kuivumaan ja sillä aikaa päätin R-kirjain maalaukseen tehdä signeerauksen. Kun myöhemmin illalla nostin maalauksen takaisin telineelle, niin se meni siihen vahingossa nurinpäin. Siinä vaiheessa vasta huomasin mitä siinä näkyi ja päätin kysellä myös fb-profiilissani muilta mitä he näkevät siinä. Muutkin näkivät samoja hahmoja kuin minäkin, joten tästä tulikin sitten ihan toiseen runoon liittyvä maalaus. Tämä runo on nyt sitten omistettu minun ihanalle miehelleni, jonka kanssa juhlimme tänä vuonna 10-vuotista hääpäiväämme. Tämä runo on syntynyt lähes heti tapaamisemme jälkeen.

Enkeleille kiitos!

ENKELEILLE KIITOS!

Monia vuosia
Sinua olen etsinyt.

Tavannut vääriä ihmisiä
jotta elämääni löytäisit.

Silti, jokainen on ollut
omalla tavallaan opettavainen.

Ilman niitä, kun
en olisi viisastunut.

Kirjoitin runon Sinusta
toiveesta, siitä Oikeasta.

Osoitin sen enkeleille
viemään sen perille.

Ylihuomisin, sanoit Hei,
tanssittiin, juteltiin
ihan kuin itsellemme
ei tuntemattomille.

Vierestä ollaan
elämää tahoillamme taivallettu.
Silti ei aiemmin
kertaakaan tavattu.

Ihan kuin ennalta olisi
pitkät ja mutkaiset tiemme määrätty
jotta ymmärtäisimme kaiken,
kun vihdoin tapaisimme.

Ymmärrämme, todella!

23.4.2017 Kierteen katkaisu

Huhhuh, tätä luonnosteltaessa ja runoani lukiessa, uppouduin täysin siihen olotilaan, jossa lapsena olin. Elämäni ensimmäisen kerran minulle tuli mahdollisuus lausua jokin oma runo ääneen käydessäni Seinäjoen Järjestötalolla muutama päivä sitten moikkaamassa tuttuja. Jostain syystä siellä tuli tarve kahvipöydän ääressä lausua tämä runo. Sen aikana tunteet nousivat uudelleen pintaan. Siinä vaiheessa vasta ymmärsin miten vahvasta runosta olikaan kyse, kun sain palautteen kuuljoilta tuoreeltaan. Häkellyin niistä niin, että unohdin heitä siitä kiittää.  Jokainen päättäköön itse miten tämän kokee. En tähän runoon osannut ajatella mitään muutakuin tuota R-kirjainta, joka ilmenee runossakin. Tein oivalluksen luonnostelun aikana millaisen R-kirjaimesta tulen maalaamaan. Siinä näkyvissä oleva ruoska kuvastaa yhdessä niitä kaikkia välineitä, joita isä käytti (hevosraippa, vyö tai koivunoksa), salama kertoo siitä kovasta kivusta, jonka jokainen sivallus sai aikaan ruumiissani ja pisara tietysti niitä kaikkia kyyneleitä, joita olen omissa oloissani vuodattanut, kun kaiken itkun piti isän pyynnostä sinä tilanteessa niellä.

KIERTEEN KATKAISU

Millä oikeudella

R  iistit
     R  yöstit
          R  aiskasit

pienen lapsen itsetunnon pohjamutiin.

Eikö mielessäsi ikinä käynyt
katkaista
jo monia sukupolvia
piinannutta kierrettä?

En ymmärrä
mitä tein niin väärin?

Missä omatuntosi oli?

Yritin niin monta kertaa
piiloutua portaiden alle
ymmärtää siellä pimeässä,
ihan yksinäni sitä

Miksi aina minuun kostit kaiken ja
  miksi siskoni ja veljeni säästyivät?

Nyt aikuisena
edelleen pohdin samoja asioita
vaikka tiedän, että
sinä et osannut muuta tapaa.

Sait mallin omalta isältäsi,
joka kohteli sinua samoin.

Näitkö itseäsi minussa?

Onneksi
minä olen ollut sinua viisaampi.

Kierre on katkaistu.

22.4.2017 Cygnus - Joutsen

Olin suunnitellut tekeväni sellaisen maalauksen, jossa olisi tähdenlento, mutta googlaillessani tähdenlentoa päädyin katsomaan yhtä kuvaa, jossa oli Joutsen tähtikuvio, joka esiintyy vain pohjoisella pallonpuoliskolla ja näkyy parhaiten elokuussa klo 18 jälkeen. Niimpä sitten päädyin maalaamaan ko. tähtikuviota. Tavallaan siinäkin on kyse lennosta, mutta toisenlaisesta. Joutsenet ovat minulle tärkeitä, joten siitäkin syystä valitsin tämän aiheen. Ehkä myöhemmin lisään sen tähdenlennonkin tähän. 

Tähdenlento Cygnus Joutsen

TÄHDENLENTO 

Katselen taivaalle pimenevään,
jossain kirkkaan tähden nään.

Samaistun tähteen ja 

sieltä maailmaa 

katselen, toivoen, 

että voin tuoda,

jollekin,

joka hetkellä lennon,

muistaa sydämeensä toivoa,

Ihanan Onnen.

21.4.2017 Kurkistus

Tämän maalauksen muisto iski aika kovaa, mutta luonnostelin sen jo etukäteen, joten sen maalaaminen oli aika helpohkoa. Tosin siitä ei ihan sellainen tullut mitä luonnostelin. Luonnoksessa oli vain henkilö ko. asennossaan, mutta lisäsin avaimenreiän, koska olin aika usein yhdessä tilassa piilossa, näissä vastaavissa tunnelmissa. Tämä maalaus saa jatkoa R-kirjaimesta, joka liittyy Kierteen katkaisu -runoon. Tähän Kurkistus -maalaukseen liittyy myös runo. Tällä välin on myös varmistunut se, että minulta on tulossa ihka eka oma runokirja ulos myöhemmin tänä vuonna. Nämä maalaukset löytyvät runojen kera myös sieltä. Siitä sitten myöhempänä ajankohtana enemmän infoa. Tämä on XVI maalaukseni.

KURKISTUS 

Tunnetko
maan vetovoiman

tunnetko
miten se kutsuu

koskettamaan
kyykistymään
purkautumaan

Näetkö

taivaan lumon

Näetkö
miten se janoaa
huutoa:

Auttakaa!
Tehkää mitä vain!
Opettakaa,
vaikka kantapään kautta
loppuelämän kulkemaan

jotta

löydän tieni

Kotiin!

8.4.2017 Pohjantähti

Tämä maalaus syntyi ihan hetken mielijohteesta. Aluksi siinä ei ollut tuota tähteä, Pohjantähteä. Vaikka sainkin siinä tilanteessa tämän valmiiksi, niin edelleen minusta tuntuu, että se ei ole valmis. Ehkä palaan tätä parantelemaan joskus myöhemmin. Joka tapauksessa tämä oli minun XIVmaalaukseni.

Pohjantähti

Tässä vaiheessa en osaa tähän tämän enempää kertoa mitään. Jatkan sitten myöhemmin, jos tätä parantelen.

19.3.2017 Sielun värit

Aloin ensin maalata omilla tutuilla mieliväreillä ja siitä tuli ensin tällainen maalaus lehdistä, jonka maalasin 19.3.2017.  En ollut siihen täysin tyytyväinen, joten laitoin sen sivuun odottamaan uutta inspiraatiota. Se katseli monia kertoja minua lattianrajasta ja ihastelin siinä olevia värejä. Kai sain niistä jotenkin uutta intoa eli ei sitä turhaan tullut maalattua. Nuo viistossa olevat raidat eivät ole siveltimen jäljiltä vaan ikkunan sälekaihtimien ja auringonvalon aikaansaamia varjoja.

Untuvikkojen synty

Muutaman tunnin kuluttua nostin Lehdet-maalauksen uudelleen telineelle, mutta pystysuoraan. Tämä oli ensimmäinen maalaukseni, johon aioin lisäillä mustaa ja kokeilla hälventää sen tummuutta lisäämällä sen ihan viereen valkoista, jolloin siitä tuli harmaan eri sävyjä. Yhtäkkiä huomasin maalaavani sulkia/höyheniä maalaukseen. Rakastan höyheniä ja ilhadun, kun löydän niitä kadulta tai milloin mistäkin. Tämä maalaus on syntynyt ihan kuin jotain kanavaa pitkin, koska olin tällöin jossain ihmeellisessä olotilassa. Aloin kuunnella maalaamisen aikana meditaatiomusiikkia Spotifysta nappikuulokkeilla. Olin siis niin läsnä maalaamisessa kuin vain voi olla. Koko ympärillä oleva maailma kaikkosi saman tien. Omasta mielestäni tämä on paras maalaukseni tähän astisista. Annoin tämän maalauksen parhaimmalle ystävälleni 40-vuotis lahjaksi.

Rakastan tässä maalauksessa olevia värejä yli kaiken. Siksi nimesin tämän Sielun värit -nimiseksi.

Untuvikot

Kauan odotin
tätä hetkeä, löytöä
kohtaamista yllättävää
luonnon helmasta.
Kun se vihdoin tapahtui
muutama vuosi sitten
tiesin, minua
on kuunneltu.
Sitä en tiennyt
enkä aavistanut
että ne joskus
päätyvät taululle
minun ohjaamin siveltimin.

5.3.2017 Painting with no name

Tämän maalaaminen oli tuskaisempaa kuin aurinkokellon. Yritin liikaa toistaa samaa kuin ko. taulussa; kaarevia muotoja, erilaisia kulmikkaita muotoja ja samoja värejä. Ilmankos luovuus tuntui pysähtyneeltä. Kun laitoin siveltimet hetkeksi pois käsistä niin oikea suunta vähitellen alkoi löytymään. Lopputulos on ainakin tässä vaiheessa ihan mukiinmenevä. Vuoden päästä olen varmaan ihan eri mieltä, kun kokemusta on hieman enemmän karttunut.

Mikä nimeksi?

Jostain syystä en ole löytänyt tälle taululle sopivaa nimeä. Olisiko sinulla siihen antaa jokin ehdotus?

XI maalaus

8.4.2017 Pelossa

Maalaus nro XIII Pelossa

Alun perin tein tähän ihan toisenlaisen maalauksen. Halusin kokeilla sinisen värin maalaamista ja huomasin yhtäkkiä katselevani vähän kuin Liisa Ihmemaassa taulua. Se kertoi hyvin siitä olotilastani, jossa elän edelleen. Taidemaailma kiehtoo tosi syvästi ja joka hetki löytyy jotain uutta ja ihmeellistä. Jostain syystä tämän maalauksen piti maalata, että uskallan avata silmät kaikelle ihmettelylle ja uskallan pysähtyä matkallani kaikkea pieniäkin asioita ihmettelemään. Uskallan antaa mielikuvitukselle vallan. En tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan tällä saralla, mutta sydän täynnä tarmoa ja iloa mennään eteenpäin.

Liisa Ihmemaassa

Tein tuon Liisa Ihmemaassa maalauksen jo 2.3.2017, mutta en halunnut sitä jättää sellaiseksi, vaikka siihen maalasin rakkaan perhosenkin. Taulusta halusin silti säästää vain tuon täysikuun, jota parantelin uuteen maalaukseeni. Tosin siinä menin tosi syvälle lapsuuteen. Ehkä juuri tuon Liisa Ihmemaassa taulun myötä syntyneen sanoman vuoksi uskalsin avata oven myös satuttavimpiin lapsuuden asioihin. Asia ilmenee paremmin runojen ja tulevien maalausten muodossa.

Pelossa

Tervetuloa matkalle menneisyyteen, minun lapsuuteeni.

PELOSSA

Pyöräillessä kotiin johtavaa hiekkatietä
isot kivet sinkoilevat kilpaa vuoronperään
pyöränkumin ja maa-aineksen puserruksista
milloin mitäkin kohti.

Jossain taustalla pöllö huhuilee ja
yksittäisen auton ääni kantautuu
joen toiselta puolelta,
korviin saakka.

Kaiken tämän keskellä
havahdun ääneen,
joka tuntuu siltä kuin
joku huohottaisi niskaan
vaikka en edes polje kovaa vauhtia.

Kädet ja jalat alkavat vapista
niin, että koko mummiska heiluu
mitä lähemmäksi kotia saavun.

Tekisi mieli loppumatka kävelyttää
viivytellä tahallaan, yrittää
väistää väistämätöntä

Valot palavat pohjalaistalon joka ikkunassa
kumpa tietäisin
missä niistä isä on.