15.5.2017 Summertime

Tämän maalauksen maalaamisen aloitin jo muutamia viikkoja sitten. Alunperin sain idean jostain youtube videosta , jolla opastettiin luomaan kukkarivistö kuvan etualalle. Maalaus jäi silti odottamaan takana näkyvien vuorten muokkaamista, kolmiulotteisuuden luomista. Sain tämän vihdoin eilen tehtyä valmiiksi. Nyt alkaa olla muutenkin kesä tuloillaan, kun tulevalle viikonlopulle on luvattu +20 astetta.

XXVI Summertime

14.5.2017 Joutsenet - uudestisyntynyt - newborn

XVII maalaus, Uudestisyntynyt - Newborn
Ensin syntyi maalaus, sitten vasta runo. Tämä maalaus syntyi pe-la välisenä yönä. Halusin kokeilla miten onnistuu maalaaminen ihan täydessä hiljaisuudessa. Olin tosi tyytyväinen. Koin ahaa-elämyksen myös siihen, kun olen yrittänyt miettiä miten osaisin piirtää joutsenen, niin tämän maalaamisen aikana huomasin, että ihan pelkistetty versiokin riittää. Tulen jatkossakin hyöryntämään tätä joutsenmallia.

Yön jälkeen maalaus oli ensin tämän näköinen, lopusta löydät lopullisen maalauksen

Yön jälkeinen luonnos

 
NEWBORN

No matter how hard
your life is
no mateer how easy
others life are

Just remember this
the lovely light
remember this
the beautiful sun which
makes everything blow

Let it sunshine
to your heart

let it bring energy
on your soul

let it grow inside of you
to the unbelievable power

then
you feel yourself
like a pure and brave
newborn

UUDESTISYNTYNYT

Vaikka elämä tuntuisi
miten vaikealta tahansa
vaikka muiden oma tuntuisi
miten helpolta

Muista aina
tämä ihana valo
ihana aurinko
joka saa
kaiken kukoistamaan

Anna sen paistaa
sydämeesi

anna sen tuoda energiaa
sisimpääsi

anna sen kasvaa
uskomattomalla voimalla
sisälläsi

Silloin
tunnet itsesi
puhtaaksi ja uljaaksi
kuin uudelleensyntyneeksi.

XVII maalaus Uudestisyntynyt - Newborn

1.5.2017 Mars ja Venus, uusi alku!

Tämä maalauksen piti alunperin olla Peiliin liittyvä, mutta jostain syystä tämän nimeksi tuli Mars ja Venus. Jos ajattelee sitä miten maailma syntyi, alkuräjähdyksestä, Marsista ja Venuksesta, niin eikös ne valitut sielunkumppanimmekin ole tavallaan meille meidän peilikuviamme.

PEILI
Miten kertoa sen taitaa, 

miten olon sait helpottamaan, 

ystävät kun näkemään auttaa 

omia uusia mahdollisuuksia,
kehittää sisintään, 

parempaan minään.

Paljon olen auttanut hädässä ja iloissa. 

Samoja sanoja sanonut ja totuuksia laukonut.
Mutta itse en ole niitä osannut elämääni soveltaa.
Voi kuinka hyvältä tuntuukaan, 

kun omat neuvot palautetaan

ymmärtää niiden merkityksen

ihan uudella tavalla. 

Videopätkä samasta taulusta

30.4.2017 Junakolari

Tämä kuva vie ajatukset tosi kauas, ajankohtaan, jota en ikinä elämäni aikana unohda. 11.2.1981. Kuva löytyi äitini valokuvakansiosta, kuvaajaa en tiedä. Tämä kuva on kuvattu sen jälkeen, kun auto on saatu siirrettyä junan kiskoilta tasaiselle maalle, jotta juna pääsi jatkamaan matkaansa. Istuin tuolla takapenkillä, kuskin takana.

Olin tuolloin 10 vuotias, samanikäinen kuin nuorimmaiseni tällä hetkellä. Jos nyt ajattelen, että hän joutuisi kokemaan saman asian, niin ihan värisyttää, koska sitä ei toivoisi kenellekään, saati omalle lapselle. Yritin saada tähän maalaukseen sitä pakokauhun tunnetta, jota tuossa tilanteessa koin, kun juna läheni lähestymistään (hakkasin ikkunaa), mutta en osaa vielä vangita sellaista, niin voimakasta tunnetta, siveltimen kautta paperille, ehkä sitten joskus vielä maalaan tämän uudelleen.
Autossa istui minun lisäkseni äiti kuljettajan paikalla ja isosiskoni apukuskin paikalla. Siskoni käpertyi jalkatilaan, jotta ei lentäisi autosta pihalle ja juuri ennen törmäämistä äiti käski minun siirtymään lähemmäs keskikonsolia takapenkillä. Jos juna olisi törmäyksessä heittänyt automme sivuun, niin en olisi takuulla selvinnyt, koska siihen aikaan ei ollut vielä turvavöitä takana. Koko junakolarikertomus löytyy kokonaisuudessaan TÄÄLTÄ. Kirjoitin kolarista myös oman runon jo vuosia sitten.

RUKOUKSEN VOIMA

 Saanko tämän todella?
Iloisna rutistan äidin kaulaa.
Kädessäin pidän,
5 markan rahaa.

Siskoa töihin
lähdimme viemään,
kauppaan siivoamaan
ja pois tuomaan.

Päivällä oli satanut
kevyttä lunta,
jäisen pinnan päälle
tutulle kotikadulle.

Rautatielle tultuamme
pitoa ei renkaillamme.

Juna jo vauhdilla
viiletti tuutaten
mutkan takaa
kohta rysähtäen.

Paljoa ei ehtinyt,
miettiä aikaa tulevaa,
ei menneisyyttä,
ihmisiä rakkaita.

Käteni ristin kuin
pyhäkoulussa opetettiin,
ääneen huusin:

Autathan Jumala
meidät kaikki,
tästä selviämään!

Kuin onnenkaupalla,
selvisimme,
suuremmitta kolhuitta,
rusentuneesta autosta.

Auto vain luisui,
junan edessä,
jäisillä raiteilla,
kitkatta sen keulassa

Tarkoituksena
ei kai ollut

meidän vielä lähteä. 

Maalaus 29.4.2017, Junakolari

1.5.2017 Tunkeilija ja Pisara

Tähän aiheeseen on ensin syntynyt nämä kaksi runoa ja vasta sitten maalaukset. Runot olen tehnyt kirjoittanut Rakkausrunot.fi sivustolle 21.11.2015. Minulla todettiin melanooma lokakuun alussa ja jouduin uusintaoperaatioon sairaalaan, koska luomissa olleet melanoomat vaativat lisäleikkauksen niiden poistamiseksi.

TUNKEILIJA

Aluksi olit vain kaukainen sukulainen
ei toivottu
kammottava
tuntematon
kunnes raotit kotini ovea
tunkeuduit odottamatta
enkä edes ehtinyt
hakaa sulkea

XVI Maalaus, Tunkeilija, 1.5.2017

Lisäoperoinnissa poistetuista paloista otettiin taas uudet näytteet ja niiden vastauksia joutui odottamaan uudet neljä viikkoa. Se oli suoraan sanoen ihan pisarakidutusta ja sen johdosta syntyi tuo toinen runo ja maalaus.

TOISET NELJÄ VIIKKOA

Montako kertaa
pitää vielä kestää
tätä pisarakidutusta

jokainen jolle
selkäni käännän
tietää vastauksen
                
monta

XXII Maalaus, Pisara, 30.4.2017